Eläväisten yhteisön kehityshistoria

Ennen näitä pohjolan korpia hallitsivat karhut ja sudet. Sittemmin muutkin eläväiset halusivat sanoa sanansa. Ne keksivät valita vahtikoiria vartioimaan reviireitään. Etenkin sudet pidettiin kurissa ja nuhteessa. Eläväiset järjestivät ajoittain vaalit, siitä ketkä koirista kelpaisivat vartioon vuorollaan. Vartioon valitut koirat olivatkin aluksi kuuliaisia, mutta keksivät tuota pikaa ruveta kilpailemaan keskenään siitä kuka saisi vartiopäällikön tehtävän. Vartiopäällikölle nimittäin annetaan mureketta, kun muut saavat kaluta luita. Vuosien saatossa koirat ovatkin alkaneet tavoitella vain omia etujaan. Onneksi majavat ovat alkaneet lisääntyä ja nehän eivät pelkää laittaa itseään likoon. Majavat ovatkin ryhtyneet peräti verkostoituen rakentamaan valtavirtaan patoja.

 **

Karhujen ja koirien organisaatiot ovat paisuneet suuriksi. Ne ovat paisuneet niin suuriksi, että muille eläväisille ei enää riitä yhteistä hyvää entiseen tapaan jaettavaksi. Nyt pitää tehdä kipeitä päätöksiä ja kun veroja ei voi nostaa, koska karhut ja koiratkin maksavat niitä, niin pitää ottaa jotakin pois muilta eläväisiltä. Mutta miten sen voisi tehdä joutumatta haukutuksi?

Kuinka ollakaan, karhut ovat alkaneet tilata koirien siunauksella kettuja konsulteiksi. Tekisikö kettu muka oikeasti työtä? Ehei, mutta sehän riittää jos se siltä edes näyttää. Täytyyhän niiden kai tehdä kun siitä niin hyvin maksetaan, miettivät eläväiset. Ja niinpä karhut kelliskelevät taas vapaina kaikesta vastuusta. Koirat ovat vähän ihmeissään, mutta heistä on tullut niin kesyjä, etteivät juuri hauku, saati pure ainakaan karhuja. Ja kun karhut leikkivät koirien kanssa konsensusleikkiä, niin eihän siihen muilla eläväisillä ole sijaa osallistua. Joskus koirat saattavat pyytää kohteliaasti eläväisiä kertomaan äänestämällä mielipiteensä, mutta se on vain diplomaattinen ele, eivät ne mielipiteistä viimekädessä mitään piittaa. Paitsi jos majavat ja kaikki muut eläväiset käyvät yhdessä murisemaan, niin se jo karhuja ja koiria alkaa pelottamaan.

 ***

Viekas ja ovela kettu on siis valittu osuvasti konsultiksi. Ketulla on aina valmis suunnitelma kaiken sen toteuttamiseksi mitä kulloinkin valtaa pitävät karhut ja koirat haluavat. Ketut ovat keksineet perustaa peräti valtakunnallisen konsulttikonsernin ja osa sen osakkeista on luvattu karhujen yhteisölle. Karhut ovatkin perin tyytyväisiä ja takaavat ketuille työllisyyden, koska saavat murusia jopa omaan taskuunsa.

Systeemihän toimii näin yksinkertaisesti. Karhu soittaa ketulle, - olisi hommia, voisitkos tehdä tutkimuksen (asiasta jonka olemme jo päättäneet)? Toivomme, että tutkisit asian (vahvistaisit päätöksemme) suuressa viisaudessasi. Kerrotaan eläväisten medialle, jotta asia tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan. Sopiiko? Maksamme tietenkin sopivasti kettu hyvä. Joitakin eläväisten asioita karhut ovat junailleet kettujen avustuksella peräti susien suihin. Sudet ovatkin taas lisääntymään päin, ne ovat halukkaita syömään kaiken mitä kutsutaan julkisen sektorin palveluiksi, mutta laskuttavat rutosti ja pistävät rahat niin hyvään piiloon ettei niitä löydy koko Suomenniemeltä. Puhuvat hienosti jostakin globaalista yritys- ja sijoitustoiminnasta.

Susia on vielä melko vähän, mutta ne ovat niin rikkaita, ettei sitä edes tavallinen eläväinen edes tajua. Tämä susijoukko ohjaileekin paljolti jo eläväisten elämää, vaikka eivät karhut ja ketut sitä vielä julkisesti tunnusta.

 ****

Mutta ei luonnon lohduton kiertokulku edes edelliseen lopu. Susien yläpuolella lentelevät globaalit bisneshaukat. Ne käyvät täällä syömässä eläväisten aivoja, huh! ja pesivät Amerikassa, Aasiassa, jopa Kiinassa ja Intiassa. Sinne ne käyvät munimassa kultamunia joista syntyy ihan ihmeellisiä mielikuvitusolioita. Olioilla ei ole enää eläväisten geenejä edes perimässään. Niitä kutsutaan bisnesuskovaisten enkeleiksi. Niillä on kuulemma oma taivas jonne ne liihottelevat. Bisnesuskovaisten taivaaseen voi viedä mukanaan myös maallista mammonaa, kiehtova ajatus ahneiden eläväisten vähäisellä älyllä ajateltuna.

***** 

Mutta yllätys! Nytpä muut eläväiset ovatkin alkaneet heräillä talviunestaan. Majavat uivat valtavirrassa vastavirtaan. Kuuluu läiskettä, naukumista, kitinää ja vikinää. Eihän tuolla ole merkitystä, miettivät karhut aluksi. Koirat tulevat eläväisten tyytymättömyydestä kuitenkin epäluuloisiksi, ne pelkäävät ettei heitä valittaisikaan jatkossa, vaan vahdeiksi haluttaisiin majavia. Vahtiuraputki katkeaisi tylysti, se ei olisi yhtään kivaa, pitäisi tyytyä tavallisen eläväisen osaan ja ruokakuppikin olisi vajaampi. Ketut puolestaan eivät halua, että karhut alkaisivat itse ajatella, heiltähän loppuisi silloin leipä. Tilanne käy yhä vaikeammaksi kenenkään hallita. Ihmiset sanoisivat vastaavassa tilanteessa, että nyt on mopo karkaamassa käsistä.

Lähetä palautetta

                                                                                                                     5.1.2005
Kultajyviä itää kyläkouluissa

 
Kyläkouluja koskeva kansalaiskeskustelu on kunnallisen demokratian toteutumisen ja yhteisöllisen kehityksen kannalta tärkeää. Keskusteluun pitää aktiivisemmin osallistua myös kunnan virkamiesten, luottamushenkilöiden, sekä viranhaltijoiden kuntaliitossa ja opetusministeriössä. Tärkeintä on tiedostaa pidemmän aikavälin seuraukset. On kyettävä katsomaan kehitystä vähintään 30–40 vuotta eteenpäin. Nyt koulujen lakkauttamista perustellaan perin lyhyen aikavälin säästöillä.

 **

Kyläkoulu on suurta koulua turvallisempi yhteisö pienelle koululaiselle. Kyläkoulujen oppilailla kehittyy keskimääräistä paremmin terve itsetunto. He pärjäävät hyvin myös jatko-opinnoissaan ja myöhemmin työelämässä. Perusedellytykset yksilön menestykselle luodaan peruskoulun alkuluokilla. Se ei ole inhimillistä, jos pieni ekaluokkalainen joutuu heräämään aamulla kuudelta ja lähtemään koulumatkalle seitsemältä. Koulun loputtua vastaavasti pitkä kotimatka uuvuttaa pienen koululaisen heti alkuunsa. Motivaatio heikkenee ja oppimisen ilo katoaa.

 ***

Luokkakoot (ala-aste 25 ja yläaste 32) ovat ylisuuria. Nyt pitäisi ryhtyä nopeasti toimiin luokkien oppilasmäärien pienentämiseksi. Erityisesti kouluviihtyvyys on huono isoissa luokissa. Kouluviihtyvyys vaikuttaa välittömästi lapsen koulumenestykseen. Isoista luokista lapsi syrjäytyy ja joutuu helpommin erityisopetukseen, joka puolestaan lisää kustannuksia ja lasten henkistä pahoinvointia. Luokkakokojen suurenemisesta seuraa pahoinvointia hyvin monimuotoisesti. Oppilaiden lisäksi opettajien työtaakka lisääntyy ja työtyytyväisyys huononee. Työuupumus ja ”loppuun palaminen” lisääntyvät, josta seuraa monimuotoinen sairastuminen ja opettajien ennenaikainen eläkelöityminen. Jokainen kyläkoulun lakkauttaminen merkitsee myöhemmin työtaakan lisääntymistä keskustaajamien isojen koulujen opettajille.

****

Pienen lapsen kannalta on tärkeää saada aloittaa peruskoulunsa lähellä sijaitsevassa pienessä, tutussa ja turvallisessa kyläkoulussa. Luokat väliltä 1-6 sopivat erityisesti kyläkoululle. Jos kyläkoulu on jo supistettu muotoon 1-4, se enteilee ajatusta, että koulun lakkauttamista on suunniteltu. Erään kyläkoulun opettajan mielipide, - 3/6 luokkien opettaminen sujuu kuin olisi ”kotona opettamassa”. 3/4 muoto on vaikeampi hallita. Kyläkoulujen lakkauttamista on petailtu pienentämällä luokkajakoa ja perustamalla määräaikaisia opettajanvirkoja lakkautettaviksi kaavailluille kouluille. Edellä mainitulla periaatteella toimineiden virkamiesten luottamus on kyläläisten mielissä menetetty. He ovat toimineet vailla parempaa ymmärrystä, eivätkä saa osakseen kyläläisten kunnioitusta.

 *****

Oppilaspulaa ei monellakaan kyläkoululla ole jos koulukyydin kaksisuuntaisuus oivalletaan. Keskustaajamista löytyy kyllä halukkaita oppilaita turvalliseen kyläkouluun. Kyläkouluja kehittämällä saadaan myös maaseutukylien asukasluku kasvuun.

Kyläkoulujaan lakkauttavaa kuntaa ei koeta lapsiystävälliseksi, mikä puolestaan johtaa asukasluvun pienenemiseen. Kyläkouluja kehittämään ja säilyttämään pyrkivä kunta koetaan lapsiystävälliseksi, mikä puolestaan johtaa asukasluvun kasvuun. Myös opettajia löytyy, mikäli virkaa ei koeta määräaikaiseksi. Etenkin miesopettajat hakeutuvat mieluusti pienille kyläkouluille itsenäisempään tehtävään. Perinteinen opettajapariskuntamalli toimii myös edelleen mainiosti.

 ******

Kyläkoulussa lapsi kasvaa yhteisöllisesti huomaavaisemmaksi, kuin suuressa taajamakoulussa. Neloset opastavat ykkösiä ja vuorovaikutus voi ulottua koulun yhteydessä toimivasta päiväkodista esikouluun, sekä edelleen aina koulun läheisyydessä mahdollisesti toimivaan vanhusten hoivakotiin. Kyläkoulujen yhteyteen on oivallista perustaa myös yksityisiä päiväkoteja, sekä yhdistää sopivasti lasten ja vanhusten ruokahuoltopalveluita.

Kouluverkkoselvityksien sisältämät kyläkoulujen lakkauttamissuunnitelmat voivat toimia perustana kylien kehittämissuunnitelmille. Kehityksen suuntaa pitää muuttaa maaseutukylien ja koko Suomen yhteiskuntarakenteen etua kokonaisvaltaisesti ajatellen.  

On täysin käsittämätöntä, että kyläkouluja lakkautetaan vaikka maallemuutto kaikenaikaa lisääntyy ja kuntakoot suurenevat kuntaliitosten seurauksena. Onneksi poliittiset päättäjät eivät ole missään puolueessa yksimielisesti kyläkouluja lakkauttamassa. Mielipiteitä koulujen puolustamiseksi löytyy jokaisesta ryhmästä. Ongelma onkin poliittisesti lähinnä valtakunnallinen, sillä valtio ei tue kuntia kyläkoulujen säilyttämiseksi. Ongelman ovat aiheuttaneet valtionvarain- ja opetusministeriön virkamiehet. Kunnissa eivät kansalaisten edunvalvojat vielä näytä tajuavan, että ratkaisun avaimet ovat heidän omissa taskuissaan. Päätösvalta kyläkoulujen kohtalosta on viimekädessä kuitenkin kunnilla. Kyläkoulukeskustelussa annettiin valtuutetuille hyvin selkeäsanaisesti eväät, ”Elleivät virkamiehet lopeta kyläkoulujen alasajon suunnittelemista, heidät voi kyläläisten vaatimuksesta ja valtuutettujen toimesta, vapauttaa tehtävästään.

 *******

On valitettavaa etteivät kunnallishallinnon eri toimintojen viranhaltijat ole pystyneet yhteistyönään tuottamaan selvityksiä joiden pohjalta maaseutukyliä voitaisiin ryhtyä kehittämään yhteisöllinen kokonaisvaikutus huomioiden. Nyt kun kouluverkkoselvityksiä on tehty jo useissa kunnissa, on siitä hyvä jatkaa laajentaen päättäjien ja kuntalaisten välistä keskustelua. Jatkosuunnitelmat pitää laatia ottaen huomioon kehitysmahdollisuudet kokonaisvaltaisesti. Vasta sitten, kun laadittujen kehityssuunnitelmien toteutumiseksi on annettu aikaa muutama vuosi, voidaan miettiä jatkotoimenpiteitä turvallisesti. Myös uusien kyläkoulujen rakentamiseen pitää valmistautua.

Koulujen lakkauttamisella on niin suuri vaikutus suomen yhteiskuntarakenteeseen, ettei kukaan kokonaisvaikutuksen tajuava päättäjä voi lakkauttamiseen riittävän perustellusti tässä vaiheessa ryhtyä.

Kuntien pitää nyt ryhtyä tukemaan muuttoliikettä kylille, kaavoittamalla tontteja ja myöntämällä joustavammin rakennuslupia maaseudulle muuttajille. Yksityisten päiväkoti- ja vanhustenhuoltopalveluita tarjoavien yritysten syntymistä pitää kunnan tukea, sillä niiden kautta kunta saavuttaa todellisia säästöjä ja saa lisäksi kassaansa pysyväisluonteisia verotuloja.