Riston kotisivulle
Päivi Ketolainen


Kotisivu
Kolumni
Juttunäytteitä
Iloinen huopakirja
Pro Bono kustannus
Kuvia

Lue tästä  kolumni "Yksityisyyden kuolema"  (Journalisti  11.8.2006)


                                                                                                                   2.6.2005

Hotelli Helpotus                                                                    

Kärpäsen surinaa. Rypistetyn sanomalehden hajua. No, tietysti muutakin hajua. 
Ja suuri helpotus, kun homman saa hoidettua.

***
Pienenä vähän pelotti, jos sinne tippuisi. Pimeällä pelotti eniten. Siksi piti olla taskulamppu ja aikuinen mukana.   
Mummolassa oli lapsille pikkureikä ison vieressä. Joskus ähkittiin mummon kanssa rinnakkain. Mummo osasi hieroa Itä-Savon palasen kämmenissään pehmeämmäksi kuin kukaan muu. 

***
Koulussa oli reikiä pitkä rivi. Talvella reunoihin jäätyi pisaroita. Inhotti istua toisten jäätyneille pisaroille, mutta paperin taittelu reunalle auttoi.
Seinän takana oli poikien puoli. Yhdessä kohtaa seinässä oli reikä, josta pojat työnsivät sormensa tyttöjen puolelle. Joskus kuului poikien naurua.
Poikien puolella oli salaperäinen ränni, joka lorisi. Sen me tytöt kuulimme vain, emme uskaltaneet edes ovelta kurkata.   

***
Naapuriin tuli vesiklosetti ensin. Siellä oli ihana istua, koska siellä oli lämmintä ja tuoksui hyvälle. Ei kärpäsiä, ei surinaa. 
Sitten tuli meillekin posliinipytty, josta vesi vei kakan pois.
Vanha huussi jäi pystyyn, koska isä halusi käydä siellä kesällä. Talvella hänkin istui mieluummin posliinilla.

***
Sanomalehtiä ja puhelinluetteloita ei voinut enää kierrättää. Oli siirryttävä ostopaperiin.
Naapurin mummu karkasi mehtäkakalle vielä vanhainkodista, koska lorina keittiön seinän takana ahdisti.
Juttu liikkui myös sivukylän miehestä, joka kerrostaloon muutettuaan ei osannut hienoutta käyttää. Oli kummastellut naapurille, mihin pytyn voisi välillä tyhjentää.

***
Lapsi kysyi metsässä, missä on vessa. Ei kun siihen vaan, puun juureen, sanoin.
Mutta kun ei ole paperiakaan, empi viiden vanha. No lepän lehdellä, se on pehmyt, vastasin.
Muurahaispesän vierelle syntyi soma rinkeli. Siinäpä herkkua öhkömönkiäisille, nauroimme ja hautasimme rinkelin sammaliin.
Samalla opiskelimme luonnontietoa: maahan kakka, maasta leipä.  

(Kolumni Koillis-Hämeen kesälehdessä)



                                                                                                         9.1.2005

Myrskyä ja aaltoa

 Viime yöksi oli povattu hirmuista myrskyä.
Mutta sen voima ei yltänyt ainakaan tänne Päijänteen rannoille asti. Tänä tammikuisena sunnuntaiaamuna meillä vallitsee tyyni ilmanala.

***
Uutiset kertoivat, että rannikolla myrsky oli sen sijaan tehnyt tuhojaan. Merivesi oli noussut yöllä ennätyskorkealle.
Työhuoneeni ikkunan alla lipuu Jämsänjoki verkkaan kohti Päijännettä.
Mitä jos joen vesi kipuaisi jonain yönä ylös rinnettä? Peittäisi ensin kasvimaan, sitten rappusemme ja lopulta koko talon.
Mieletön ajatus. Eihän meillä. Mutta jossakin kyllä.

***
Pujotin muutaman kympin Punaisen ristin keräyslippaaseen. Ehkä olisin voinut laittaa enemmänkin.
Kaiken hädänkin keskellä iski kuitenkin epäusko. Jos raha ei menekään oikeaan osoitteeseen ja mitä minun vähät roponi nyt ketään kuitenkaan auttavat.
Nyt kuitenkin toivon, että raha liittyy suurempaan virtaan ja että se siunaantuu matkalla hätääkärsivien luo.

***
Kaiken kaikkiaan tunnen itseni vähän kerettiläiseksi, kun olen niin skeptinen tsunamin suhteen. Jotenkin minun vain on ollut vaikea yhtyä hirvittelijöiden kuoroon laulamaan, että voi kamala kuinka kamalaa.
Vaikka olihan se. Tietysti se oli.
Mutta kun joka päivä kuolee lapsia nälkään. Suuret tulvat, maanjäristykset ja sisällissodat ovat koetelleet viime vuosina milloin Kiinaa, Intiaa ja milloin mitäkin maata. Olemmeko me silloin auttaneet?
Kuinka paljon olisimme nytkään välittäneet, jos Kaakkois-Aasia ei olisi niin suosittu turistikohde?
 
***
Aamun lehti neuvoi lähtemään taas reippaasti matkoille. Näin pyörii raha ja katastrofin uhritkin saisivat taas elinmahdollisuuksia itselleen, sanoi lehti.
Ja taas olen kerettiläinen. Minusta tuntuisi pahalta lähteä huviretkelle paikkaan, josta on vastikään tullut niin monen ihmisen viimeinen määränpää.
Ehkä sittenkin laittaisin mieluummin matkarahan Punaisen ristin lippaaseen.
Itse kävisin ottamassa porekylvyn Jämsänkosken uimahallissa.

Lähetä palautetta