Päivi Ketolainen

Kotisivu Kolumni Juttunäytteitä Iloinen huopakirja Pro Bono kustannus Kuvia

Periikö meidät hukka? Susi-illan terveiset: peto on tullut liian lähelle ihmistä Keski-Suomen ensimmäinen susi-ilta keräsi viime keskiviikkona Petäjäveden Miilu-auditorion väkeä täyteen. Päällimmäisenä tunteena liikkuu pelko. Kylien miesten terveiset pääkaupunkiin ja Brysseliin ovat rikinkatkuiset. - Susi kuuluu luontoon. Ei meidän talojemme nurkille ja lastemme kouluteille. Maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Sauli Härkönen sai ryöpyn niskaansa, mutta hänen mukaansa konstit ovat kovin vähissä. - Euroopan Unionin luontodirektiivi suojelee sutta tiukasti. Susi on uhanalainen eläin ja siksi se on poronhoitoalueen ulkopuolella rauhoitettu. Lähetä palautetta Keijo Tahkokallio Kaipolan kasvatusillassa Huolestukaa äidit ja isät, jos lapsenne eivät kutsu teitä joskus tyhmiksi Rakkautta lapsi tarvitsee. Mutta vanhemman on pystyttävä asettamaan myös rajat. Aikuinen ei saa olla automaatti, joka ehättää täyttämään lapsen jokaisen mieliteon. - Jos lapsenne kutsuvat teitä välillä tyhmiksi, ovat kasvatusasianne todennäköisesti hyvällä tolalla, lohduttaa psykologi Keijo Tahkokallio Kaipolan koululle kokoontunutta kuulijakuntaa. Monen tahon yhteistyönä järjestetty ”Kotipesän lämpöä etsimässä” niminen kasvatusilta on saanut torstai-illan hämärässä liikkeelle etupäässä naiset. Isät ovat jääneet kotipesään. Oletettavasti lastenvahdeiksi. Kun lapsi tahtoo namia Ohi on aika, jolloin lasten ajateltiin kasvavan itsekseen, ilman ohjausta. - Maailma on kasvattajan vastustaja. Paitsi että lapsi on luonnostaan itsekäs, myös maailma opettaa heille itsekkyyttä. Lapsia on kasvatettava, jotta heistä tulee toiset huomioivia, kunnon ihmisiä. Toinen kasvattajan perustehtävä on jarruttelu. - Lapsethan tahtovat rajattomasti kivaa, makeeta ja mukavaa. Aikuisen on jarrutettava nannan saantia. Ja miksi ihmeessä kaiken pitäisi ollakaan kivaa? Lasten on totuttava siihen, ettei aina ole huviretkipäivä käsillä. Ihan tavalliseen arkielämään psykologi perheitä yllyttää. - Löytäkää kotiliesi uudelleen. Kokatkaa ja ruokailkaa yhdessä. Jutelkaa keskenänne. Elämysteollisten tuotteiden - mäkkärien ja värikuorien - maailmassa vanhemmilta vaaditaan entistä tiukempaa linjaa. Vaikka kaupat tursuvat, joka päivä ei ole kotona karkkia. - Mutta silloin tällöin pullantuoksuisesta kodista jää lapsen mieleen lähtemätön jälki, vihjaa Tahkokallio. Lähetä palautetta ”Ketään ei kupata kuiviin” Kuppari Sirkku Lahtinen tekee työtään nykyaikaisilla menetelmillä Tätä päivää on jämsänkoskelainen Anja Lahtinen (76) odottanut. On kevätkuppauksen aika. - Kahvia en juo ja kahdesti vuodessa käyn kupattavana, paljastaa pirteä terästäti terveytensä salat. Kuppari Sirkku Lahtinen odottaa Anjaa Jämsänkosken palvelukeskuksen saunalla. Korpilahtelainen kuppari pitää täällä vastaanottoa kerran kuussa. Sauna on lämmin, kuppauspenkki paikoillaan ja välineet desinfektioitu. Ensin Anja kiipeää saunaan lämpiämään. - Näin lähtee veri kiertämään, sanoo Sirkku. Lähetä palautetta ”Elämää ei voi pantata” - Ikäihmisten rakkaudessa tärkeintä on kumppanuus, sanoo Tuure Hujala. Aviopuoliso Marjatta Luomanperä on asiasta tismalleen samaa mieltä. Tuure Hujala (76) oli leskimies ja Marjatta Luomanperä (66) oli kauan sitten entisestään eronnut. Molempien elämä sujui mallillaan, mutta läheinen kumppani puuttui. - Kyllä tätä meidän juttua voisi johdatukseksikin sanoa, toteaa Marjatta ja laittaa teeveden kiehumaan. Tuore aviomies nyökkäilee tyytyväisenä löydettyään oman paikkansa Marjatan aamiaispöydästä. Tässä on tosiaan nuoripari. He ovat tunteneet toisensa vuoden. Vihillä on käyty puoli vuotta sitten. Nopeaako? - Elämää ei voi pantata eikä aikaa voi panna pankkiin, selittää Marjatta. Hän lukee keittiön seinältä pätkän afrikkalaista runoa, joka sanoo asian vähän toisella tavalla. - Älä odota, kunnes ihmiset kuolevat. Rakasta heitä juuri nyt ja näytä, että välität. Lähetä palautetta Professori puolustaa perhettä Akatemiaprofessori Lea Pulkkisen työhuoneen ikkunoista aukeaa iltapäivän näkymä yli Jyväskylän kaupungin. Arvaten tälläkin hetkellä moni lapsi tuolla kaupungilla istuu yksin television tai tietokoneen edessä. Tai naputtelee puhelinnumeroa kysyäkseen äidiltä, joko kohta tulet. - Olin ajatellut, että kunpa joku tarttuisi näihin asioihin. Ja näin kävi, että pääsin tähän itse mukaan, huokaa Pulkkinen. Alku on pantu Oikeastaan Pulkkinen on kuitenkin kaiken alullepanija. Hän on jaksanut vuosikaudet ylläpitää keskustelua perheiden ja lasten hyvinvoinnin puolesta. Hän on ollut huolissaan koululaisten yksinäisistä iltapäivistä ja tehnyt sitkeää työtä tutkimalla sukupolvien ajan suomalaislasten elämänpiiriä aikuisuuteen asti. Lähetä palautetta